Russian students are labeled as Putin's henchmen: "I don't feel like advertising, that I know Russian"

”Tuleeko tästä opiskelusta enää mitään?” ajatteli Elisabeth Salm opiskelukavereineen, kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan.

”Pelästyimme ja olimme todella šokissa.”

Edellisenä syksynä Salm, 20, oli aloittanut venäjän kielen ja kulttuurin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Hän opiskelee venäjän aineenopettajaksi mutta haaveilee urasta diplomaattina.

Nyt, kun Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat tyrehtyneet sodan jatkuessa, pitkäaikaisen haaveen toteutuminen tuntuu hänestä epätodennäköiseltä.

”Unelmani jää ehkä tähän. En usko, että Suomen ja Venäjän välisiä suhteita halutaan lähiaikoina rakentaa.”

Venäjän opiskelijoihin kohdistuu ennakkoluuloja, Salm sanoo. Hänen ainejärjestönsä on ottanut sosiaalisessa mediassa kantaa Venäjän hyökkäystä vastaan.

”Vaikka olemme venäjän opiskelijoita, me emme tue sotaa. Se on hyvä ilmaista suoraan, sillä jotkut eivät osaa käyttää maalaisjärkeä.”

Venäjän kieli ja kulttuuri ovat jo ennestään osa Salmin elämää, sillä hän on puoliksi virolainen ja puoliksi venäläinen. Hän puhuu venäjää, viroa, ukrainaa ja suomea. Suomessa hän on asunut lähes puolet elämästään.

”En viitsi kauheasti mainostaa varsinkaan uusille ihmisille, että osaan venäjää tai olen puoliksi venäläinen, jos se vaikuttaisikin heidän ensivaikutelmaansa minusta.”

Ennakkoluuloista kertoo myös 25-vuotias Senni Toikka, joka on venäjän kielen maisteriopiskelija Tampereen yliopistosta. Hän on itse puoliksi ukrainalainen ja puoliksi suomalainen ja puhuu äidinkielenään venäjää ja suomea.

”En haluaisi hävetä opiskelualaani, mutta ihmisten ennakkoluulot ja kommentit ahdistavat. Kommentointia oli jo ennen sotaa, mutta nyt vielä enemmän.”

Toikan mukaan jotkut leimaavat venäjän opiskelijat Putin-myönteisiksi. Hän on nähnyt myös sosiaalisessa mediassa toiveita venäjän kielen opetuksen lopettamisesta yliopistoissa.

”Ymmärrän hyvin, että venäjän kielen opiskelu ei välttämättä houkuttele tällä hetkellä. Toivon silti, että kieltä itsessään ei demonisoitaisi.”

Lue lisää: Sota vähensi kiinnostusta venäjän opintoihin: Osa hakijoista jättäytyi pois yliopistojen valintakokeista

Toikka ja moni muu venäjän opiskelija on tarvinnut opinto-ohjausta, sillä sota on herättänyt kysymyksiä tulevaista urasta. Tilanne on hankala etenkin pitkällä opinnoissaan oleville, joilla työelämään siirtyminen on lähempänä.

”Aika monet opiskelijat kokevat pelkoa ja epävarmuutta, sillä heidän ensisijainen suunnitelmansa ei näytä toteutuvan ainakaan hetkeen. He ovat sen suhteen hukassa.”

Venäjän kielen osaamiselle ja maantuntemukselle tulee aina olemaan tarvetta Suomessa, sanoo Venäjän ja Euraasian tutkimuksen yliopistonlehtori Anna-Liisa Heusala Aleksanteri-instituutista.

Instituutti on Helsingin yliopiston alainen Venäjän, itäisen Euroopan ja Euraasian tutkimuskeskus.

”Emme pysty ennustamaan, millainen yhteiskunta ja poliittinen tilanne Venäjällä on esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua tai miten maidemme väliset suhteet ovat palautuneet siihen mennessä”, Heusala sanoo.

”Siinäkin tapauksessa, etteivät ne olisi palautuneet, Venäjä on edelleen rajanaapurimme. Meidän on tiedettävä siitä ja tultava sen kanssa toimeen.”

Venäjä-osaajia saatetaan tarvita nyt vähemmän yritysmaailmassa, mutta samaan aikaan tiedon tarve on Heusalan mukaan lisääntynyt muualla. Yksi esimerkki tästä on Suomen ulkopolitiikka, vaikka rajat ylittävä yhteistyö Venäjän kanssa seisoo.

”Meillä tulee olla osaamista myös sellaisten yhteiskuntien osalta, jotka eivät ole avoimia ja demokraattisia, mutta niillä on lähiympäristössämme ja maailmanpoliittisesti merkittävää vaikutusvaltaa.”

Heusala neuvoo venäjän kielen opiskelijoita kiinnittämään huomiota yleisiin asiantuntija- ja virkamiestaitoihin sekä pohtimaan, mitkä sivuaineopinnot itselle sopisivat.

”Ei kannata pelätä, etteikö kielitaidolle löytyisi käyttöä. Juuri nyt täytyy vain miettiä uudella tavalla, missä sitä voisi käyttää.”

”Kaupan alalla venäjän kielen osaamisen tarve tulee vähenemään lyhyellä aikavälillä, se on totuus”, sanoo Suomalais-Venäläisen kauppakamarin toimitusjohtaja Jaana Rekolainen.

Rekolaisen mukaan 70 prosenttia Venäjällä toimivista suomalaisyrityksistä on poistunut tai poistumassa maasta hyökkäyssodan vuoksi, ja vuoden loppuun mennessä Suomen vienti Venäjälle tulee supistumaan 60–70 prosenttia aiemmasta.

Kysyntää on tässä tilanteessa ollut esimerkiksi venäjän kieltä ja maan yhteiskuntaa ymmärtäville juristeille ja asiantuntijoille.

”Kun aiemmin yritykset halusivat tietää markkinoiden mahdollisuuksista, nyt ne ovat tarvinneet apua poistumissuunnitelmien tekemiseen ja toimintansa sopeuttamiseen sekä tietoa Venäjän lakimuutoksista ja vastatoimista lännen pakotteisiin.”

Lisäksi venäjän kielellä voi Rekolaisen mukaan pärjätä monissa IVY-maissa, kuten Keski-Aasian markkinoilla, ja myös Ukrainassa.

Rekolainen ymmärtää opiskelijoiden huolen työllistymismahdollisuuksien kaventumisesta nyt, kun yrityksissä tarvitaan vähemmän venäjän tulkkeja ja kääntäjiä.

”En halua luoda liian ruusuisia näköaloja uramahdollisuuksista.”

Kielitaidosta ja venäläisen yhteiskunnan tuntemuksesta voi silti olla hyötyä eri aloilla. Hän käyttää esimerkkinä toimittajia, jotka pystyvät hankkimaan tietoa alkuperäisistä venäjänkielisistä lähteistä.

”Korostaisin sitä, että opiskelijoiden kannattaa kieliopintojen ohella panostaa monipuoliseen osaamiseen.”

Venäjänkieliset ovat Suomen suurin vieraskielisten ryhmä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 heitä oli lähes 88 000.

Rekolainen ja Aleksanteri-instituutin Heusala pitävät tärkeänä, että yhteiskunnan palveluissa, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, koulujärjestelmässä ja poliisissa, osataan venäjää.

Keväästä lähtien venäjän kielen opiskelija Senni Toikka on tehnyt työkeikkoja tulkkina muun muassa venäjänkielisten ukrainalaispakolaisten fysioterapia- ja lääkärikäynneillä sekä lasten terveystarkastuksissa.

”Vaikka suurin osa ukrainalaisista palaisi maahansa, sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan venäjän kielen osaamista kuten ennen sotaakin.”

Aiemmin Toikka toivoi urapolkunsa vievän Venäjän kauppaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun sota katkaisi monilta osin Suomen ja Venäjän kauppasuhteet. Nyt hän pohtii täydentävänsä osaamistaan opiskelemalla sosiaalityön maisteriksi.

”Kukaan ei tiedä, milloin tilanne normalisoituu. Voi olla, että vielä tulevaisuudessa pääsen seuraamaan intohimoani.”

Sourse

0
Subscribe
Notify of
guest

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Authorization
*
*
Registration
*
*
*
A password has not been entered
*
Password generation
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x